Keskiviikko 21.3.

Voi ei, meidän ihana reissu on ihan lopullaan! Aamulla käytiin vielä hörsäseen viimeset cappucinot ja suklaapullat aamupalaksi ja sitten lähdettiin lähijunalla kohti metroasemaa. Tällä kertaa oli tuuria eikä tarvinut juosta ehtiäkseen junaan. Ajeltiin metrolla Termini-asemalle, josta sitten vaihdettiin Leonardo-junaan kohti lentokenttää. Ehdittiin kentällä syödä voileivät ja tehdä vähän tuliaisostoksia. Sitten vaan Finskin sinivalkoisin siivin kotia kohti..

Reissu oli upea ja mahtava! Ylisanoja on tullut varmaan viljeltyä liiankin kanssa, mutta paljon muuta ei voi sanoa. Kaikki meni loistavasti ja nähtiin niin paljon mieleenpainuvia ja henkeäsalpaavan kauniita teoksia ja rakennuksia. Kun silmät pisti kiinni, kuului historian siipien havinaa. Koko kaupunki on oikeastaan yhtä nähtävyyttä; minne tahansa kävelee tai kääntyy, löytyy jotain historiallista, merkittävää ja...upeaa!

Rooma on ehdottomasti kaupunki, jonne voisi mennä toisenkin kerran. Vaikka nähtiin hurjan paljon, jäi varmaan saman verran näkemättäkin. Ja luulisin, että esim. Pietarin Kirkko ja Vatikaanin museot ovat sellaisia kohteita, joissa voisi käydä toisenkin kerran.

Luin sitten reissun jälkeen seuraavalla viikolla Enkeleitä & Demoneita ja oltiin onnistuttu käymään lähes kaikissa paikoissa, jotka kirjassa mainitaan! Jälkikäteen oli kiva miettiä ja verrata omia ajatuksia niihin, jotka kirjassa olivat. Kirjan myötä tuli myös parista paikasta lisätietoa esim. arkkitehti.

Onneksi lähdettiin!

Tiistai 20.3.

Kolmas kerta toden sanoo eli tänään vihdoin päästiin Vatikaaniin museoihin kiertelemään. Ensin tosin jouduttiin jonottamaan n. pari tuntia. Mutta oli se kyllä sen arvoista! Ja jono oli kuitenkin noin puolet lyhyempi kuin mitä se olisi ollut lauantaina kun eka kerran yritettiin. Lauantain kohdalla olevasta makeesta Vatikaanin-kaavakuvasta näkyy jonon pää silloin kun me siihen liityttiin eli pieni musta piste noin puolivälissä punaista jono-viivaa. Tultiin hyvissä ajoin, n. puolitoista tuntia ennen museoiden avautumista, mutta silti jouduttiin jonottamaan tosi kauan. Onneksi kuitenkin puolet vähemmän kuin lauantaina olisi jouduttu.

Hyvän asian edestä kannatti jonottaa! Sampo haki meille loppuvaiheessa vähän evästäkin, että jaksettiin loppuun asti jonottaa ja mikä tärkeintä, kierrellä museoissa. Kyseessä on siis usempi museo; sieltä löytyy Egyptiläis-museo, antiikin patsas-museo, Pinacoteca eli maalausgalleria, etnologinen museo, Rafaello-huoneet, Sikstiiniläis-kappeli, kartta-museo jne. jne. Museoissa edetään yhtä määrättyä reittiä, valtavassa letkassa. Ihmisiä on pirun paljon! Meillä oli audioguidet ja ne oli kyllä ihan hyvät. Aikaa vierähti reilut kolme tuntia. Kauemminkin olisi voinut olla, oli niin mielenkiintoista, mutta ei sitä enempäänsä jaksa. Täällä pitäisi päästä käymään useampana päivänä peräkkäin, upeita esineitä ja tauluja kun on toinen toisensa perään niin jossain vaiheessa iskee turtuminen. Kuvassa oleva patsas on kuuluisa Laokoon ryhmä. Patsaitakin oli huone huoneen perään, eikä ne olleet puolityhjiä ja vaan niin täyteen ahdettu kuin mahdollista.

Rafaello-huoneet ja kappeli olivat upeita. No, kyllä kaikki muutkin oli upeaa. Mutta oli mahtava tunne seistä SEN kuuluisan maalauksen alla, jonka on satamiljoonaa kertaa nähnyt.. kuvakin otettiin vaikka se oli kiellettyä. Kieltoa totteli ehkä yksi tuhannesta kävijästä, joten oli aika helppo napauttaa kuva kun kerta kaikki muutkin... hyi meitä! Uskomatonta ajatella, että siellä sokkeloisilla käytävillä Michelangelo, Rafaello ja Bernini ovat kävelleet aamulla töihin ja tuskailleet, että voi hitsi taas yksi työpäivä ja onpa tylsää maanantaina nousta aikasin töihin :) Taas yksi paikka 'must-see' -listalle.

Kello on jos sen verran paljon, että nälkä alkoi kurnimaan. Piipahdettiin Vatikaanissa ihan tavalliseen pieneen sivukujan ravintolaan. Safka oli aika peruslounasruokaa, mutta mielenkiintoseksi ruokahetken teki se, että tarjoilijoilla oli selvästi ja kovasanaisesti jotain riitaa. Kateltiin vähän ihmeissään heidän touhua ja hotkastiin pöperöt naamaan aika vikkelään :)

Virtaa riittii, joten lähdettiin kohti Barberini Galleriaa. Sen verran oltiin kuitenkin jo reissua tehty, että hypättiin metroon eikä lähdetty kävelemään. Noustiin maanpinnalle Barberinin asemalla ja pysähdyttiin ensin kaffella pienessä kivassa kahvilassa. Tällä kertaa kakkuvalinta osui nappiin ja maisteltiin tosi hyvää suklaakaakkua ja jotain pullaa cappucinon kera. Nyt taas jaksaa!! Eli kohti taideaarteita. Sen verran piti ottaa takaisin, että kortti ei kelvannut maksuvälineeksi, joten jouduttiin kävelemään takaisin metroaseman lähettyville ja nostamaan vähän rahaa. Käteinen oli tässä vaiheessa reissua aika vähissä.. Pääsymaksu oli vaivaiset 5 € ja se tuntui uskomattomalta. Samaa voi oikeastaan sanoa monestakin paikasta. Täällä ei missään vaiheessa tuntunut rahastuksen makua. Ok, olihan esim. Vatikaanin museoihin pääsymaksu 13€, mutta jos sitä vertaa Oulun Tietomaan 10 € pääsymaksuun niin aika kohtuulliselta se tuntui. Monet kohteet olivat jopa ihan ilmaisia esim. Pantheon ja Roman Forum.

Barberini Galleriassa ei valitettavasti saanut ottaa kuvia, joten nyt vaan täytyy luottaa meidän sanaan. Ja kyllähän sieltä upeita töitä löytyi! Guido Reni, Raphael, Lippi, Bernini (joka on myös ollut suunnittelemassa koko rakennusta) ja tietenkin Caravaggio, jolta löytyi kolme maalausta. Upein niistä Judith ja Holfernes. Myös Narcissus oli minusta upea. Galleriassa oli myös mieletön kattomaalaus Pietro da Cortonalta. Kannatti käydä siksikin, että Sampo löysi gallerian kirjakaupasta hyvän kirjan.

Loppuilta me sitten käveleskeltiin kaupungilla ja käytiin jättämässä Sampon käyntikorttia taidegallerioihin, joihin törmättiin. Saatiin vielä nauttia yllätyksellisestä säästä - salamat välähteli, ukkonen jyrähteli ja rakeita satoi! Uskomatonta. Muutamassa minuutissa maa oli ihan valkoinen ja ihmiset otti kuvia. Aika äkkiä kadut olivatkin täynnä märkää ja kylmää sohjoa, jossa me sitten kahlattiin kämpille. Toki lähimarketin viinitiskin kautta :)

Maanantai 19.3.

Tänään herättiin pikkuisen aikaisemmin kuin muina aamuina. Ajateltiin nimittäin lähteä Vatikaanin museoihin tänään ja luultiin, että aikainen herätys saisi meidä jonon etupäähän. Maalisuussa museot ovat kiinni vain yhtenä maanantaina - ja tokihan se oli sitten juuri tänään. No, ei hätää, onneksi vielä huominen on aikaa.

Suunnattiin sitten kohti Colosseumia ja Roman Forumia. Tänään oli pikkusen kehnompi keli ja välillä ripsi vettä. Mutta mitenkään kylmä ei silti ollut ja aurinkokin välillä innoistui paistelemaan. Näkemistä riitti täälläkin ja aikaa vierähti aika paljon. Täällä kierrellessä kaipasi oikeastaan ensimmäistä kertaa opastettua kierrosta. Ostettiin alueen kartta, josta sai kyllä hyvin tietoa, mutta siltikin vain muutamasta kohteesta. Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä jäi ilmaan! Ehkä me tullaan Roomaan vielä uudestaan..

Sitten kaffelle ja pullalle!! Cappucino oli hyvää, mutta pulla aika epämääräistä. Oli siinä kuitenkin sen verran sokeria, että saatiin tarpeeksi virtaa tarpoa seuraavalle nähtävyydelle. Ja se oli pitkästä aikaa taas kirkko :) eli Basilika di San Pietro in Vincoli. Kirkon pyhimpänä aarteena olivat kahleet, jotka olivat olleet Pietarilla kun hänet oli vangittu. Kahleille oli oma syvennys kirkossa ja niitä säilytetiin pienessä arkussa.

Kirkon toinen aarre oli Michelangelon Mooses-patsas, joka kuului alunperin Julius II:n hautamuistomerkkiin, mutta jäi kuitenkin kesken. Tai siis Mooses-osa on valmis, mutta muuten hautamuistomerkki on vähän keskeneräinen. Ja valtaisa!!! Kuten kuvastakin näkyy. Mooses istuskelee siis keskimmäisenä.

Sitten alkoi jo nälkä kalvamaan ja lähdettiin kävelemään kohti Piazza del Popoloa, jonka vierästä löytyy tosi hyvä pizzeria. Saatiin vinkki kavereilta, jotka ovat Roomassa käyneet. Matkan varrella törmättiin ihan vahingossa mielenkiintoisen näköiseen paikkaan, joka oli Barberini Gallery ja kun se mainosti muutamaa Caravaggion taulua, oli Sampo tietenkin ihan myyty. Harmi vain , että se oli maanantaisin suljettu. Päätettiin, että jos meissä yhtään henki pihisee Vatikaanin museoiden jälkeen, raahauduttaisiin vielä tänne. Sen verran lupaavasta museosta oli kuitenkin kyse.

Mutta jatkettiin siis matkaa pizzeriaan, joka osoittautui maineensa veroiseksi. Pizza oli tällä kertaa oikein maukasta ja se sujahti viinin kanssa aika nopeesti ääntä kohti. Jälkkäriksi otettiin hedelmäjäätelöä. Se vasta taivaallista olikin. Oikeita hedelmiä oli kaiverrettu ja täytetty uudestaan aivan mahtavan ihanilla sorbeteilla ja sitten jäädytetty. Lautaselta löytyi mansikkaa, sitruunaa, limeä, pähkinää ja paria muutakin hedelmää, josta ei ihan varmoja oltu. Belissimo!!!! Aivan superihanaa, pelkästään sen herkun takia voisi lähteä uudestaan käymään Roomassa :)

Ennen kuin päästiin pizzalle asti, törmättiin matkalla vielä Quattro Fontane suihkulähteeseen, joka on Borrominin suunnittelema. Siinä oli neljä suihkulähdettä vastakkain, keskellä oli risteys ja kadut meni siis lähteiden välistä. Ihan hieno oli ja tähänkin me törmättiin siis ihan vahingossa kun nälissämme etsimme pizzeriaa :)

Tänään nähtiin vielä yksi upea nähtävyys, joka taas -yllätys, yllätys - sijoittui kirkkoon. Tai oikeestaan kaksihan niitä on. Tai no, kolme tietenkin, jos itse kirkonkin laskee. Kirkon nimi ei ihan niitä yksinkertaisempia ole: Chiesa di Sant'Ignazio di Loyola. Kirkossa on aivan upea kattomaalaus, Andrea Pozzon maalaama. Se on aivan uskomaton, näyttää, että kirkko jatkuisi muutaman kerroksen enemmän kuin se oikeasti onkaan. Perspektiivi on todella hieno - tästä kannattaa kysellä Sampolta tarkemmin :) - ja kestää hetken ennen kuin tajuaa, mikä osa on maalausta ja mikä oikeaa kirkkoa. (Kuvassakin näkyy oikeeta kirkkoa ja sitten sitä maalattua.) Myös kupoli on saman taiteilijan pensselinjälkeä. Hassua on tietenkin se, että kirkossa ei oikeasti ole mitään kupolia vaan se on maalattu! Kuten kuvassakin siis näkyy :) Täälläkin kannattaa käydä!! Paikanpäällä se efekti on toki aika paljon vakuuttavampi.

Niin ja sitten se toinen makee juttu tässä kirkossa. Täältäkin löytyi Michelangelon patsas. Me missattiinkin se aluksi, mutta sen verran pysähdyttiin lukaseen jotain tekstiä ulkooven vierestä, että palattiin sitten vielä ihastelemaan patsasta uudemman kerran.

Saattaa olla, että piipahdettiin tämän päivän aikana johonkin muuhunkin kirkkoon tai nähtiin jotain muuta upeata, mutta tässä ainakin tärkeimmät ja upeimmat kohteet. Iltaselle taidettiin maistella viiniä kämpillä :)

Sunnuntai 18.3.

Linnut jaksoi livertää tänäkin aamuna.. mutta onneksi oltiin nukuttu kuin tukit ja herättiin reippaina. Aamupalan jälkeen käveltiin taas Due Pontin asemalle ja muutaman ripeän juoksuaskeleen siivittämänä ehdittiin kuin ehdittiinkin junaan.

Päästiin tänäänkin nauttimaan isosta kansanjoukosto -tänään juostiin Rooman city-maraton ja tokihan me eksyttiin samalla reitille maratoonareiden kanssa. Mutta onneksi kuitenkin päästiin helposti kulkemaan eikä tarvinnut kovasti kiertoteitä käyttää. Päivä alko Santa Maria Maggioren vierailulla. Legendan mukaan kirkko on rakennettu paikalle, johon satoi lunta kesän kuumimpaan aikaan. Näin oli Paavi Liberius unessaan nähnyt Neitsyt Marian pyytävän. Ja kun lunta tosiaan oli sitten satanut tälle paikalle niin kirkkohan siihen oli pakko pystyttää. Kirkossa oli meneillään joku kuvaussessio, joten piipahdettiin sisällä tosi nopeesti vaan.

Kirkolta me suunnattiin kohti Forum Romanumia ja Colosseumia, mutta jätettiin ne kuitenkin seuraavalle päivälle (jäivät just pahimmilleen maratoonareiden reitin jalkoihin). Mentiin sen sijaan tutustumaan mielettömään muistomerkkiin eli Il Vittorianoon. Se on uusi rakennnus, valmistunut vuonna 1911 ja siellä ovat Isänmaan Alttari ja Tuntemattoman Sotilaan muistomerkit. Aika massiivinen ja mahtipontinen rakennus! Italialaiset ei kuitenkaan kovin paljon tätä rakennusta arvosta. Oli kuitenkin oikein kiva nähdä sekin ja käydä sisällä vaeltelemassa. Sieltä löytyi jos jonkinlaista museokamaa.

Tämän jälkeen me löydettiin itsemme unelmapaikasta eli Capitoline Museosta. Kaksi todella isoa rakennusta täynnä upeaa taidetta ja antiikin patsaita. Pakko oli aloittaa urakka kaffella ja leivällä ettei uupumus iskisi kesken kaiken. Kun oli aikamme seikkailtu rakennuksessa, löydettiin lopulta kahvilakin ja saatiin siis vähän evästä.

Ja sitten lähdettiin kiertämään. Kerroksia oli neljä + kellari ja rakennuksia siis kaksi. Aloitettiin maalauksista, että varmasti jaksetaan. Sieltä löytyikin taas Sampolle helmiä eli pari Caravaggiota ja toki muitakin upeita tauluja upeilta taiteilijoilta, joiden joukossa oli esim. Veronese, Titian, Tintoretto ja Rubens. Olihan siellä myös yksi to-del-la isokin taulu! Siihen oli kyllä mennyt muutama tuubi maaliakin..

Taulusaleja oli ihan mukavasti ja kierreltiin niissä tapamme mukaan aika hartaasti. Mutta onneksi poweria oli vielä niidenkin jälkeen ja lähdettiin seikkailemaan patsaidenkin joukkoon. Patsaita oli paljon!!! Oikeesti paljon!!! Vähän jo alkoi hyytymään kun aina vaan tuli toinen toistaan upeampi ja vanhempia ja hienompia ja arvokkaampia ja merkityksellisempiä patsaita, huone toisensa jälkeen.

Osa patsaista oli todella suuria. Osa oli pieniä. Osasta oli vain osa jäljellä ja osa oli todella hyvin säilyneitä. Kuulostaa varmaan tosi pliisulta, mutta oikeesti patsaat olivat toinen toistaan upeampia, ei niistä oikein muuta osaa sanoa..

Museossa oli myös yksi harvoista antiikinaikaisista säilyneistä pronssipatsaista -Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas. Patsas on ennen ollut päällystetty kullalla ja kultausta on vähän vieläkin jäljellä. Upea patsas! Museon sisäpihalla oli patsaasta kopio.

Museon kellarikerroksesta oli hieno näkymä Forum Romanumille. Myös mueson alta paljastui hienoja kaivauksia ja esineitä. Se on rakennettu antiikinaikaisten kerrostumien päälle. Mutta ei Roomassa varmaan olekaan paikkaa, jossa jotain arvokasta tai vanhaa ei olisi.

Capitoline Museossa vierähti aika tovi ja kun oltiin se + museon kirjakauppa tongittu perinpohjin, alkoi jo pikkuhiljaa olla nälkäkin. Lähdettiin kävelemään kohti Pantheonia ja etsiskeltiin samalla kivaa ruokapaikkaa. Sellaista ei kuitenkaan millään meinannut löytyä ja jouduttiin lompsimaan Pantheonille asti ennen kuin saatiin ruokaa. Onneksi Pantheon oli auki aika myöhään niin ehdittiin hienosti käydä ensin syömässä ja sitten vasta mennä ihastelemaan temppeliä. Lähikujalla oli kiva pieni ravintola ja piipahdettiin sinne. Istuskeltiin patiolla ja nautiskeltiin lasit viiniä 'lämpimiksimme'.

Kamera teki jostain syystä tenän eikä suostunut toimimaan Pantheonissa. Upea' kaikkien jumalten temppeli' on rakennettu muutamaan kertaan uudestaan, viimeisimmän kerran v. 120. Pantheonissa on mm. Raphaelin hauta. Pantheon on yksi monista taidonnäytteistä, mitä ennen on osattu. Sen kupolikatto on maailman suurin , 43,3 m halkaisijaltaan ja korkeudeltaan.

Pantheon oli aika nopeesti nähty, se on kuitenkin vain yksi iso pyöreä tila, ja meillä oli vielä virtaa, joten lähdettiin kävelemään kohti Trevi Fountainia eli Trevin suihkulähdettä. Se on rakennettu 1732 ja on yllätys yllätys valtavan suuri ja upea näky! Vesi suihkulähteeseen tulee yhdestä Rooman vanhimmasta akvedukteista (eli vesijohdoista, joissa vesi virtaa painovoimaisesti). Suihkulähteeseen on tapana heittää kolikko selän yli:
1. kolikko takaa, että palaat vielä Roomaan
2. kolikko takaa, että rakastut italialaiseen ja
3. kolikko, että menet hänen kanssaan naimisiin

Vuosittain suihkulähteestä kerätään yli 100 MEUR!!! kolikoita, jotka käytetään kaupungin hyväksi. Me ei Sampon kanssa heitelty kolikoita, koska väkeä suihkulähteellä oli niin paljon ettei viitsittyä lähteä puskemaan lähemmäksi reunaa.

Nyt meilläkin alkoi jo päivän kävelyt tuntua sen verran jaloissa, että oli aika suunnistaa kohti kämppää. Sen verran vielä taisteltiin, että käytiin yhdellä leirintäalueen baarissa. Kaksi isoa lasillista punaviiniä ja kulhollinen suolapähkinöitä maksoi yhteensä 2€. Jos ei oltais oltu ihan niin poikki päivän talsimisesta niin ois voinu melkein ottaa toisenkin lasillisen.

Lauantai 17.3.

Heräsin ihanaan linnun lauluun - harmi vaan, että kello ei ollu vielä viittäkään!! Ei muuta kuin tulpat korviin ja vähän aikaa vielä unta. Aamupalaan oltiin osattu jo varautuakin - kaikenmoista kääretorttua ja suklaapullaa kyllä löytyi, mutta leivän kanssa teki vähän tiukkaa. Oli siellä paahtoleipää ja sämpylääkin, jolla ois saanu ikkunan rikki. Oli sen verran kova pinnalta. Noooh, eipäs välitetä pienistä. Tänä aamuna meitä odotti Vatikaanin museot!!!

Tai niin me siis luultiin. Jono yllätti meidät aivan täysin, vaikka oltiin kyllä varaudutti jonottamaan!! Karttakuvassa näkyvä punainen viiva on jono, joka museoihin oli lauantai-aamuna. Mustan nuolen kohdalla on sisäänpääsy. Hankala sanoa, kuinka pitkä jono oli - mutta koska itse kirkkoon (Basilica di San Pietro) mahtuu 60 000 ihmistä ja piha-alue (siis kirkon edessä oleva piha, ei tuo koko kartan alue!) on 2,3 hehtaari eli vähän isompi kuin meidän Seluskan tontti - mutta pitkä se oli! (Pieni musta piste jonon keskellä on kohta, jossa jono oli menossa silloin kun me tultiin tiistai-aamuna uudestaan kokeilemaan onneamme. Siitä kesti n. 2 h sisäänpääsyyn eli kuinkahan kauan olisi kestänyt, jos oltaisiin jääty jonottamaan lauantaina?)

Emme siis jääneet jonottamaan vaan menimme sen sijaan Pietarin Kirkkoon. Kyllä jouduttiin vähän aikaa jonottamaan sinnekin, mutta se ei todellakaan ollut mitään verrattuna museoiden jonoon! Kirkon ovella tehtiin turvatarkatus, ihan kuin lentokentälläkin. Sisällä esim. Michelangelon Pieta-patsas oli suojattu luodinkestävällä lasilla, koska joku nuija oli yrittänyt sitä muutama vuosi sitten hajottaa lekalla.

Kirkko oli upea ja valtava! Nähtävää oli paljon ja myös katselijoita oli paljon. Välillä tuntui ettei sekaan mahdu. Käytiin myös Kirkon aarrekammiossa, sekin oli uskomaton. Upeita jalokiviä ja muita arvokaita aarteita, joita kirkko on hankkinut ja saanut lahjoituksena. Harmi kun siellä ei saanut ottaa kuvia. Aarrekammiossa oli useita pyhäinjäännöksiä eli esim. jonkun tärkeen tyypin sormia ja muita mukavia ruuminosia :) hienoissa kultaisissa astioissa. Yhdessä taisi olla puuta Jeesuksen rististäkin.

Kerta tänne asti oli tultu, ei voitu lähtee pois ennen kuin oli kiivetty kirkon korkeimpaan kohtaan. Jonoa oli portaiden alkupäään ihan tarpeeksi, jalat puutuivat jo valmiiksi. Sitten reippaasti 550 askelmaa torniin - onneksi näkymä oli niin mahtava, että todellakin kannatti nähdä se vaiva! Ihan ylhäällä portaat olivat todalla kapeat ja kaiteena toimi köysi, joka riippui katosta. Varovaisesti sai siis kulkea.

Alaspäin tullessa pysähdyttiin itse kirkon katolla. Siellä oli veskit (hehehe.. pissiittiin Pietarin Kirkon katolle..eikun katolla!) ja matkamuisto- sekä virvoitusjuomamyymälä. Ostettiin postikortteja ja jädeä ja mehua ja istuttiin vähän lepuuttamaan jalkoja sekä miettimään, miten päivää jatkettaisiin.

Pietarin Kirkon jälkeen nälkä oli valtaisa, joten eikun syömään. Tänään oli vuorossa pasta. Maisteltiin vähän viiniäkin ja jälkkäriksi Cappucinoa. Nami. Ja taas jaksettiin.

Seuraavaksi suunnattiin Piazza Navonaa kohden, jolla siis on upeita suihkulähteitä. Ne olivat kylläkin harmittavasti korjauksen kohteena ja peitettynä rakennestelineillä, joten paljonkaan ei niistä nähty. Aukiolla oli myöskin meneillään joku mielenosoitus, joten se oli niin pullollaan ihmisiä ettei suihkulähteitä ehkä ois nähny senkään takia.

Kävelymatka ei kuitenkaan mennyt hukkaan, koska aukion lähistöllä oli Sant Agosinen kirkko, jossa oli yksi Caravaggion taulu. Seuraavaksi siis sinne. Kirkolta jatkettiin vielä matkaa iltahämärässä Espanjalaisille portaille. Väkeä oli odotetusti niin paljon ettei sekaan mahtunut eikä portaita oikeastaan näkynyt ollenkaan!!

Kämpille kun päästiin, jalat olivat aika lailla muusina :) Oli ihana ottaa kengät pois jalasta ja istahtaa sängylle!

Perjantai 16.3.

Aamulla herättiin tosi aikasin, lento lähti jo klo 06.00 Oulun lentokentältä. Check-in jonossa jumituttiin ongelmatapauksen taakse ja jonottiin ikuisuudelta tuntuva aika ja luultiin jo ettei kohta ehditä koko koneeseen. Mutta ei meillä mitään ongelmaa lopulta ollutkaan. Kaffella ei vaan ehditty kentällä käydä. Eipä se haitannut, kun koneessa saatiin heti teetä ja kahvia.

Roomassa oltiin jo reilusti ennen puoltapäivää. Hypättiin Leonardo Expressiin ja puksuteltiin junalla kohti cityä. Ulkona meitä odotti upea, upea aurinkoinen sää!!! Leonardo heitti meidät Termini-asemalle ja sieltä me sitten vaihdettiin metroon ja hurautettiin Piazza del Popolon metroasemalle ja vaihdettiin taas kulkuvälinettä lähijunaan. Tässä vaiheessa oli tuskallisen hikinen olo, meillä oli aivan liikaa vaatetta päällä. Roomassa oli ihan täysi kesäinen sää!! No lähijunasta sitten pienten harhailujen jälkeen löytyi majapaikka. Suihkuteltiin ja vaihdettiin kevyempää päälle ja suunnattiin kohti kaupunkia.

Sampolla oli jo kiire ensimmäiseen kirkkoon 'Santa Maria del Popolo', joka oli Piazza del Popololla - siellä oli nimittäin kaksi Caravaggion maalausta. Ja interrail-reissulla ne olivat jääneet näkemättä. Sinne siis ihan ekana. Vau, upea kirkko ja upeita olivat myös maalaukset.

Myös aukio itsessää oli hieno. Kierreltiin lähiympäristössä ja kiivettiin myös läheiselle kukkulalle ihailemaan ilta-auringonvalossa kylpevää kaupunkia. Nälkähän meille tuli ja etsittiin aukion lähistöltä pizzeria. Täytyy sanoa, että ekat aidot italialaiset pizzat ei kyllä ihan parhaasta päästä olleet. Ihan syötävät tosin. Pizzan kanssa maisteltiin vähän talon viiniäkin - jota ei kyllä hinnalla ollut pilattu! Hyvää se oli kuitenkin.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä lähimarketissa ostamassa vähän evästä kaiken varulta. Ostetiin jukua, mehua, viiniä, jääteetä, juustonaksuja.. ostokset olivat yhteensä 5.50 €! Mutta kämpille kun päästiin, uni voitti viinin maistelun ja simahdettiin aika nopeesti. No, olihan meillä aika pitkä päivä jo ollut.

Piia ja Sampo Roomassa 16.-21.3.2007

Tästä oli haaveiltu pitkään! Upea keväinen Rooma ja nähtävyyksiä silmänkantamattomiin.

Etukäteen saatiin lainaan Lonely Planetin Rooma-opas ja tutkittiin sitä aika tarkkaan. Samoin käytiin läpi Sampon interrail-päiväkirjaa Rooman osalta. Ja tietenkin surffailtiin. Löydettiin aika monta :) kiinnostavaa paikkaa ja aika monta taulua, jotka kirjotetiin 'must-see' listalle.

Ennen matkaa seurattiin tarkkaan lämpötiloja ja hyvältähän nekin näyttivät. Muutama päivä ennen reissun alkua Roomassa oli ollut +19 eli aika kiva parannus Oulun loskaan ja räntään.

Tarkotus oli lukee Dan Brownin Enkeleitä ja Demoneitakin uudestaan ennen reissua, mutta eihän meillä aika riittänyt näyttelytouhun lomassa. No, ehkä nyt jälkeenpäin voidaan vertailla omia valokuvia ja Danin ajatuksia!