Tiistai 20.3.

Kolmas kerta toden sanoo eli tänään vihdoin päästiin Vatikaaniin museoihin kiertelemään. Ensin tosin jouduttiin jonottamaan n. pari tuntia. Mutta oli se kyllä sen arvoista! Ja jono oli kuitenkin noin puolet lyhyempi kuin mitä se olisi ollut lauantaina kun eka kerran yritettiin. Lauantain kohdalla olevasta makeesta Vatikaanin-kaavakuvasta näkyy jonon pää silloin kun me siihen liityttiin eli pieni musta piste noin puolivälissä punaista jono-viivaa. Tultiin hyvissä ajoin, n. puolitoista tuntia ennen museoiden avautumista, mutta silti jouduttiin jonottamaan tosi kauan. Onneksi kuitenkin puolet vähemmän kuin lauantaina olisi jouduttu.

Hyvän asian edestä kannatti jonottaa! Sampo haki meille loppuvaiheessa vähän evästäkin, että jaksettiin loppuun asti jonottaa ja mikä tärkeintä, kierrellä museoissa. Kyseessä on siis usempi museo; sieltä löytyy Egyptiläis-museo, antiikin patsas-museo, Pinacoteca eli maalausgalleria, etnologinen museo, Rafaello-huoneet, Sikstiiniläis-kappeli, kartta-museo jne. jne. Museoissa edetään yhtä määrättyä reittiä, valtavassa letkassa. Ihmisiä on pirun paljon! Meillä oli audioguidet ja ne oli kyllä ihan hyvät. Aikaa vierähti reilut kolme tuntia. Kauemminkin olisi voinut olla, oli niin mielenkiintoista, mutta ei sitä enempäänsä jaksa. Täällä pitäisi päästä käymään useampana päivänä peräkkäin, upeita esineitä ja tauluja kun on toinen toisensa perään niin jossain vaiheessa iskee turtuminen. Kuvassa oleva patsas on kuuluisa Laokoon ryhmä. Patsaitakin oli huone huoneen perään, eikä ne olleet puolityhjiä ja vaan niin täyteen ahdettu kuin mahdollista.

Rafaello-huoneet ja kappeli olivat upeita. No, kyllä kaikki muutkin oli upeaa. Mutta oli mahtava tunne seistä SEN kuuluisan maalauksen alla, jonka on satamiljoonaa kertaa nähnyt.. kuvakin otettiin vaikka se oli kiellettyä. Kieltoa totteli ehkä yksi tuhannesta kävijästä, joten oli aika helppo napauttaa kuva kun kerta kaikki muutkin... hyi meitä! Uskomatonta ajatella, että siellä sokkeloisilla käytävillä Michelangelo, Rafaello ja Bernini ovat kävelleet aamulla töihin ja tuskailleet, että voi hitsi taas yksi työpäivä ja onpa tylsää maanantaina nousta aikasin töihin :) Taas yksi paikka 'must-see' -listalle.

Kello on jos sen verran paljon, että nälkä alkoi kurnimaan. Piipahdettiin Vatikaanissa ihan tavalliseen pieneen sivukujan ravintolaan. Safka oli aika peruslounasruokaa, mutta mielenkiintoseksi ruokahetken teki se, että tarjoilijoilla oli selvästi ja kovasanaisesti jotain riitaa. Kateltiin vähän ihmeissään heidän touhua ja hotkastiin pöperöt naamaan aika vikkelään :)

Virtaa riittii, joten lähdettiin kohti Barberini Galleriaa. Sen verran oltiin kuitenkin jo reissua tehty, että hypättiin metroon eikä lähdetty kävelemään. Noustiin maanpinnalle Barberinin asemalla ja pysähdyttiin ensin kaffella pienessä kivassa kahvilassa. Tällä kertaa kakkuvalinta osui nappiin ja maisteltiin tosi hyvää suklaakaakkua ja jotain pullaa cappucinon kera. Nyt taas jaksaa!! Eli kohti taideaarteita. Sen verran piti ottaa takaisin, että kortti ei kelvannut maksuvälineeksi, joten jouduttiin kävelemään takaisin metroaseman lähettyville ja nostamaan vähän rahaa. Käteinen oli tässä vaiheessa reissua aika vähissä.. Pääsymaksu oli vaivaiset 5 € ja se tuntui uskomattomalta. Samaa voi oikeastaan sanoa monestakin paikasta. Täällä ei missään vaiheessa tuntunut rahastuksen makua. Ok, olihan esim. Vatikaanin museoihin pääsymaksu 13€, mutta jos sitä vertaa Oulun Tietomaan 10 € pääsymaksuun niin aika kohtuulliselta se tuntui. Monet kohteet olivat jopa ihan ilmaisia esim. Pantheon ja Roman Forum.

Barberini Galleriassa ei valitettavasti saanut ottaa kuvia, joten nyt vaan täytyy luottaa meidän sanaan. Ja kyllähän sieltä upeita töitä löytyi! Guido Reni, Raphael, Lippi, Bernini (joka on myös ollut suunnittelemassa koko rakennusta) ja tietenkin Caravaggio, jolta löytyi kolme maalausta. Upein niistä Judith ja Holfernes. Myös Narcissus oli minusta upea. Galleriassa oli myös mieletön kattomaalaus Pietro da Cortonalta. Kannatti käydä siksikin, että Sampo löysi gallerian kirjakaupasta hyvän kirjan.

Loppuilta me sitten käveleskeltiin kaupungilla ja käytiin jättämässä Sampon käyntikorttia taidegallerioihin, joihin törmättiin. Saatiin vielä nauttia yllätyksellisestä säästä - salamat välähteli, ukkonen jyrähteli ja rakeita satoi! Uskomatonta. Muutamassa minuutissa maa oli ihan valkoinen ja ihmiset otti kuvia. Aika äkkiä kadut olivatkin täynnä märkää ja kylmää sohjoa, jossa me sitten kahlattiin kämpille. Toki lähimarketin viinitiskin kautta :)